Vieraskynä: Köyhyys sulkee lapsen ulkopuolelle 19

Osallistu keräykseen:

  • lahjoita tilille haluamasi summa: FI17 1596 3000 202020
  • lahjoita 10 euroa lähettämällä tekstiviesti HJM numeroon 1649912
  • lahjoita 10 euroa soittamalla numeroon 0600 16555 (10,01 € + pvm).

Vaikka julkisen talouden ongelmista puhutaan päivittäin, suurella osalla kotitalouksista menee edelleen ihan mukavasti. On varaa lomamatkoihin, sisustamiseen, harrastuksiin ja herkutteluun. Syntymäpäivinä ja jouluna lapsille voi ostaa jotakin vähän isompaa.

Kuluttaminen on osa lasten ja nuorten arkea. Tavaroista jutellaan, niistä haaveillaan ja niitä vertaillaan. Kulutusvalinnoilla, etenkin pukeutumisella ja harrastuksilla nuoret myös rakentavat omaa identiteettiään. Tarve kuulua joukkoon, olla samanlainen kuin muut ja saada samanikäisiltä hyväksyntää ovat kasvavalle lapselle ja nuorelle tavattoman tärkeitä. Ulkopuolelle jääminen on rankka kokemus, joka murentaa itsetuntoa. Kokemus ulkopuolisuudesta voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Kun itsellä menee mukavasti, voi olla vaikea muistaa, että kaikki eivät ole samassa asemassa. Jakautumista hyvin ja huonosti toimeentuleviin ei välttämättä näe, vaikka se on tämän päivän todellisuutta. Maassamme on 120 000 lasta, joiden perheillä on vaikeuksia tavanomaisten menojen kattamisessa. Vaate- ja harrastusmenojen lisäksi näissä perheissä joudutaan tinkimään myös ruokatarvikkeista. Köyhyys koskee joka kymmenettä lasta.

Tavallinen syy köyhyyteen on työtilanne: työttömyys, pätkätyöt tai matala palkka. Yksinhuoltajuus kolminkertaistaa köyhyysriskin ja joka neljäs yksinhuoltaja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Myös monilapsisilla ja pienten lasten perheillä on muita useammin toimeentulovaikeuksia.

Lapselle ja nuorelle perheen köyhyys näkyy siinä, ettei voi tehdä samoja asioita tai ostaa samoja tavaroita kuin muut. Moni lapsi häpeää perheen tilannetta ja kantaa paljon huolta sekä rahojen riittämisestä että vanhemmistaan.

Vanhemmat haluaisivat suojella lapsia köyhyyden kokemukselta ja yrittävät parhaansa mukaan peitellä rahahuolia. Lapsille yritetään löytää siistejä käytettyjä vaatteita ja keksiä sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa liikaa. Samalla vanhemmat tinkivät omista jopa välttämättömistä menoistaan kuten silmälasien uusimisesta tai hammaslääkärikäynnistä.

Köyhyys on vakava uhka jaksamiselle. Kun rahahuolet vievät paljon energiaa, lapset jäävät helposti vähemmälle huomiolle – vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa olla lapsilleen läsnä. Rahanpuute kiristää myös vanhempien välejä. Toimeentulohuolien kanssa kamppailevat perheet tarvitsisivat paljon sekä taloudellista että henkistä tukea.

Hyvä joulumieli -keräys toteutetaan jo 17. kerran, jotta lapsiperheiden köyhyys huomattaisiin ja se otettaisiin vakavana ongelmana, joka on ratkaistava.  Samalla keräyksen järjestäjät Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Ylen aamu-tv haluavat muistaa vaikeassa tilanteessa olevia perheitä lahjakortilla, jolla voi hankkia ruokaa joulupöytään.

70 euron arvoinen lahjakortti on lahja, joka on usein saanut vastaanottajan ilon kyyneliin ja jäänyt mieleen loppuiäksi. Monet lahjakortin saaneet ovat kertoneet siitä lähtien aina osallistuneensa keräykseen, koska muistavat, miltä tuntuu kun huomaa, että ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät.

infokuva

Teksti: Liisa Partio, Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) viestintäjohtaja
Kuva: MLL

19 vastausta artikkeliin Vieraskynä: Köyhyys sulkee lapsen ulkopuolelle

  1. Vain rahallisesti köyhä sanoo:

    Lahjakorttien saamisessa perheet ovat täysin eriarvoisissa asemissa paikkakunnasta riippuen. Toisaalla kortti laitetaan postissa sellaisiinkin koteihin jossa köyhyys on takanapäin mutta ovat aiemmin pyytäneet ja saaneet apua. Toisaalla taas vaaditaan lastensuojelun asiakkuutta, pelkkä pienituloisuus, yksinhuoltajuus tms. ei riitä avun saamiseksi. Toisilla paikkakunnilla apu saadaan vaikka useana vuonna peräkkäin kun taas toisaalla sitä ei saa peräkkäisinä vuosina.
    Mikä korjaa nämä epätasa-arvoisuudet?

  2. mietteliäs sanoo:

    edellisen kommentoijan mainitsemat asiat jotka mietityttävät näissä saavat jättämään monet keräykset väliin…apu pitäisi pystyä kohdentamaan oikeasti oikeisiin kohteisiin ja se valitettavan usein epäilyttää.. ja saa pistämään kukkaron nyörit kiinni..

    • Asta sanoo:

      Hei mietteliäs. Keräyksiä ja avustuksia on hankala järjestää, ja vielä hankalampi on löytää ihmisiä jotka tekisivät työtä täydestä sydämestään ja ilmaiseksi. Keräyksissä on aina kuluja, se johtuu jo melkein pelkästään Suomen lainsäädännöstä, palkkaa on maksettava tai muuten kampanjalle ei saada näkyvyyttä. Ja kulut on otettava kampanjan tuotuoista, siksi perille “oikeaan kohteeseen” menee vain osa rahoista. Mutta se että miten se osa rahoista saadaan perille, on juurikin kulujen ansiota, ilman kuluja ei kampanjalle olisi saatu niin paljon tuottoa.
      Se miten keräyksen tuotot jaetaan on ilmeisesti tässä tapauksessa annettu paikkakuntakohtaiseen päätösvaltaan. Yleensä mikään ei ole täydellistä ja niin näyttää olevan tässäkin keräyksessä asian laita. Itse en kuitenkaan jätä antamatta siksi koska hyvässä asiassa on parantamisen varaa. Mielestäni se on itsekyyden huippu jos ei sitten itse kääri hihoja ja korjaa vikoja. Aina on helppo arvostella, mutta pitäisi katsoa peiliin ja miettiä onko itse hoitanuta asiaa sen paremmin. Arvostan ihmisiä, jotka tekevät päivätyökseen asioita toisten ihmisten eteen.
      Itse olen tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta myös ollut valtakunnallisessa kampanjassa varainkerääjänä päivätyössä, jotta keräyksen kohde on voinut jatkaa elintärkeää toimintaansa.

  3. Joulu tulee meillekin sanoo:

    Jos et ole käyttänyt Punaisen ristin ta MLLn palveluja olet lähestulkoon ulkona avun saannista. Neuvolassa käyvät alle 7-vuotiaat lapset ja ensimmäisen vuoden jälkeen siellä käydään kerran vuodessa, en ymmärrä miten siellä voitaisiin olla perillä perheiden taloudellisissa tilanteissa. Toivoisin että myös Hope lisättäisiin jakajiin, sieltä apua saavat lapsiperheet, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle, esimerkiksi meidän perhe. 70e olisi todellakin käyttöä lapsiperheessä, jossa vanhemmat ovat päätoimisia opiskelijoita ja keikkatöiden tekijöitä. Tulot ovat välillä juuri ja juuri minimin yläpuolella, jolloin sossun kassalle ei ole asiaa, välillä koska työt ovat keikkaluonteisia. Kaikesta tingitään paitsi lasten tarpeista ja lapset saavat harrastaa myös. Meillä on oikeasti päiviä jolloin vanhemmat eivät syö juuri mitään, lapsien etu menee edelle, jopa opiskelijalounas saattaa joinain päivinä olla liian kallis, onneksi näitä päiviä on harvoin. Silti me pärjätään kyllä, lapset saavat myös joulun ja lahjat, etsitään ne sitten kirpparilta tai tehdään. Paketeista ei löydy toivottuja tabletteja tai puhelimia tai lumilautaa, mutta joka joulu koetetaan että kaikkien toiveista joku toteutuu sukulaisten tai ystävien avulla. Jouluruoka suunnitellaan niin että olisi vähän kaikenlaista mitä kuuluukin jouluun ja -30% ja -50% päiväystarjoukset ja pakastin pelastavat aika paljon ja aika paljon pystyy tekemään itsekin. Ulospäin meidän lapset eivät näytä yleensä köyhille, nuorimmalla on saman kauden merkkiulkovaatteet, kiitos isovanhempien, jotka haluavat ne ostaa ja isommilla on urheiluseuran ulkovaatteet tai kirpparilta tai Hopelta löydetyt siistit ja ajanmukaiset vaatteet, isä ja äiti saattavat kulkea enemmän maailmaa nähneissä vaatteissa, mutta koulukiusattuna äiti koettaa minimoida kiusaamista aiheuttavat ulkoiset tekijät lapsilta. Urheiluseurassa harrastaminen maksaa, mutta mieluummin sitä tinkii itseltään ja koettaa etsiä eri avustuskanavia, jotta laskut saadaan hoidettua. Lasten hymyt palkitsee paljon, mieluummin niitä katsoo ja on mukana harrastuksissa kuin sohvannurkassa telkkaria koko ajan tuijottavia lapsia, jotka eivät jaksa uloskaan lähteä. Ihminen oppii kyllä selviytymään ja opiskelijalla on aina toivo paremmasta taloudellisesta tilanteesta valmistumisen jälkeen. Työttömyys ei ole vaihtoehtona mielessä, jos olisi niin missä sitten toivo olisi?

  4. UpAndDowns sanoo:

    Sain tänään puhelun että meille on postissa tulossa kyseinen lahjakortti. Itkin onnesta. Nm. 20 v. yh, Työharjoittelussa ollut, Kela perii yli 2000e takaisin työmarkkinatukea Työkkärin väärän lausunnon antamisesta. Joulu pelastettu

  5. never-know sanoo:

    Tänne tuo tulisi kyllä myös tarpeeseen mutta jää nähtäväksi tuleeko.. NM. Mies työtön, minä kotona kahden alle 3v lapsen kanssa kotihoidontuella minimi rahalla…

    • A sanoo:

      Jos sun mies on työtön, miten ihmeessä saat muka ainoastaan minimi kotihoidontuen? Sen määrähän on suoraan sidoksissa talouden tuloihin.

  6. vimpsu sanoo:

    HUHUU Liisa Partio, viestintäjohtaja! Voisitko vastata ensimmäisen kirjoittajan esittämiin asiallisiin kysymyksiin? Se olisi hyvää viestintää. Avunjako alueittain erilaisin perustein kummastuttaa.

  7. Pienentalon Miina sanoo:

    Olen kasvanut köyhässä perheessä 90-luvun Suomessa. Isäni sairastumisen vuoksi perheemme talous meni todella huonoon jamaan. Omakotitalo myytiin ja ruokarahat loppuivat perheessämme puolessa välissä kuukautta. Sen jälkeen mentiin riisillä, kaurapuurossa ja avustusnäkkäreillä. Tiedän, miltä nälkä tuntuu. Vaatteet hankittiin kirpparilta. Tätä jatkui koko lapsuuteni ja nuoruuteni.

    Siltikään en voi käsittää tätä puhetta itsetunnon murenemisesta. Perheemme piti yhtä. Kaikki neljä lasta ovat hankkineet ammatin. Minä valmistuin maisteriksi lainarahoituksella. Köyhyys oli minulle tsemppaaja. Nykyään osaan iloita jokaisesta päivästä: terveydestä, lapsista, ruuasta ja katosta pään päällä.

    Toki minua ja sisaruksiani ilahdutti satunnaiset lahjat tuntemattomilta lahjoittajilta.

    • Paula sanoo:

      Olen pitkälle kanssasi samaa mieltä itsekin köyhyydessä kasvaneena. Mutta muistan vielä, että kun olin pieni niin odotin ettå, jouluna tapahtuu ihme ja emme ole silloin köyhiä ja saan lahjoja. Muistan vieläkin kuinka äitini teki meille tytöille halkonukkeja. Äiti halusi kuitenkin meille joulun lahjoineen. Onneksi siihen aikaan “etelän ihmiset” keräsivät köyhille lapsiperheille paketteja ja joulumme oli tuolloin pelastettu ja halkonuket lämmittivät tupaa.
      On köyhyys antanut tunnepuolelle ainakin itselleni paljon hyvää. Empaattisuutta ja toisten auttamisen halua. Itse olen nyt tuo “etelän ihminen” ja autan köyhiä lapsiperheitä. Hyvä täytyy laittaa kiertoon.

  8. Brina sanoo:

    Tähän siis vaihtui Nenäpäiväkeräys… sikäli hyvä homma, että tässä autetaan kotimaan vähäosaisia. Mietin vain samaa, kuin tuolla alussa kyseltiin, että miten taataan tasapuolisuus ja lahjakortin antajien puolueettomuus vai löytyykö sieltäkin näitä “korruptioon kompastuneita”. Komppaan Paulaa: oma lapsuus ei ollut kummoinen rahan ja mammonan suhteen, mutta nyt aikuisena ja hyväosaisena autan mielelläni silloin, kun tiedän avun menevän suoraan sitä tarvitsevalle.

  9. anniina sanoo:

    Kyllä moni tarvisi ulkopuolista raha apua ja lahjakortteja niinkun esim meidän perhe ja valtio ei oikeasti tiedä ketä rahallista apua oikeasti tarvitsee!! millä perustein niitä rahoja ja lahjakortteja jaetaan oikein?!?!?!?

  10. Raili Miettinen sanoo:

    Itse en anna keräyksiin, vaan suoraan lähipiiriläisille sitä mitä he tarvitsevat. Ei leimaa, vaan on tavanomaista toisesta välittämistä ja jakamista. Auttaminen on vastavuoroista.

  11. tonttu sanoo:

    mä olen monesti miettinyt samaa kuin moni muukin – millä perusteilla näitä lahjakortteja ym jaetaan, millä taataan se että lahjaksi annetut lelut päätyy juuri näiden lasten leikkeihin, joilla ei niitä ole, eivätkä päädy kirpputorille myyntiin. Tätäkin olen liikaa nähnyt.

    Ite ratkaisin asian antamalla ruokapaketin eräälle monilapsiselle perheelle, lisäksi vähän vaatteita lapsille. ite sain hyvän mielen.

  12. MLL Liisa Partio sanoo:

    Hyvä joulumieli -lahjakortin jakoperusteet ovat herättäneet keskustelua.

    Korttien jako ei ole paikkakuntakohtaista vaan sitä ohjaavat keräyksen järjestäjien, MLL:n ja SPR:n yhdessä sopimat valtakunnalliset ohjeet.

    Lahjakortit on tarkoitettu lapsiperheille, joissa on taloudellisen tuen tarvetta ja vähävaraisuuteen liittyy jokin seuraavista asioista: yksinhuoltajuus, suurperhe, vanhemman tai lapsen sairaus tai vammaisuus, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätyöt, osa-aikatyö, ylivelkaantuminen, pienituloisuus, kriisitilanne, hyvin nuoret vanhemmat tai vanhempien opiskelu. Sama perhe voi saada kortin useampana vuonna.

    MLL:n ja SPR:n paikallistoimijat voivat tehdä perheitä valitessaan yhteistyötä esimerkiksi sosiaalitoimen, neuvolan, koulun, seurakunnan tai järjestön kanssa. Kortin saaminen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta tai yhteyttä MLL:n tai SPR:n yhdistykseen.

    Korttia ei voi hakea. Se on lahja, jonka toivotaan ilahduttavan vaikeassa tilanteessa olevaa perhettä.

    Valitettavasti perheitä, joille lahjakortin soisi, on aina enemmän kuin jaettavia kortteja.

    Terveisin,

    Liisa Partio
    viestintäjohtaja
    MLL

  13. Pete sanoo:

    Siis lahjakortti? Miksi ei riihikuivaa rahaa? Miksi juuri lahjakortti? Lahjakortilla ostaminen on lisänöyryytys, eikä köyhää pitäisi nöyryyttää yhtään enempää. Itse sain aikoinani seurakunnalta ruoka-avustusta ja 50 euron ostoluvan kauppaan. Kaupalla nuori kassaneiti ei tunnistanut korttia ja kysyi vanhemmalta myyjältä neuvoa. vanhempi myyjä selitti kovaäänisesti, että tämä on tällainen seurakuntien diakoniatyön vähävaraisille tarkoitettu avustuskortti. Kaikki samassa jonossa kuulivat tämän. Tein korvat punaisena ostokset loppuun. En vieläkään ymmärrä, miksen vain voinut saada rahaa. En aio osallistua tähän keräykseen. Lahjoitan mieluummin itse jollekin köyhälle sen 70 euroa suoraan käteen. Sujautan huomaamattomasti taskuun, ettei kukaan sivullinen saa tietää.

  14. Liisa Partio sanoo:

    Ikävä kuulla kokemuksestasi. Ymmärrän hyvin, että se on ollut kiusallinen tilanne. Hyvä joulumieli -keräyksen kumppaneina olevat kaupat ovat iloksemme ohjeistaneet henkilökuntansa niin hyvin, että meille ei vastaavia palautteita ole tullut.

    Lahjakortti on yleisesti käytössä oleva tapa antaa rahalahja. Kortin etu on että se voidaan kohdistaa nimetylle henkilölle tiettyyn hankintaan, kuten Hyvä joulumieli -lahjakortit ruoan ostamiseen.

    Lahjakortteja on myös seteleitä helpompi hallinnoida ja seurata. Seurantaa tarvitaan, koska keräyksen järjestäjän tulee pystyä luotettavasti raportoimaan, mihin kerätyt rahat on käytetty.

    Ystävällisin terveisin
    Liisa Partio
    viestintäjohtaja; MLL

  15. talu sanoo:

    Juuri kuten yllä olevakin mainitsi, itse kokenut ihan tarpeeksi nöyryytystä eri tahoilta, niin valtion kuin yksityistenkin. Nykyään haen vaikka erilaisia netti lainoja kuten http://hetilainaa24.fi mieluummin, kuin menen nöyryyttämään itseäni ihmisten keskelle. Mikä siinä on niin hirveän haastavaa, että ei voida antaa rahaa sitä tarvitsevalle? Tietysti osa niistä rahoista saattaisi päätyä johonkin muuhun kuin ruokaan, joskus jopa sellaiseen mistä on muuta hyötyä, ja tietysti joskus joillakin alkoholiin tai päihteisiin, mutta väittäisin että suurin osa menisi kuitenkin siihen mihin se on tarkoitettu.

    Joka tapauksessa, toivottavasti systeemi jollain tavalla muuttuu, koska erilaisilla kupongeilla ja puolituntemattomilla lahjakorteilla pelaaminen varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on inhoittavaa.

Mitä mieltä sinä olet?