Vieraskynä: “Ehkä sitten joskus, jos pääsen töihin” 0

Hyvä Joulumieli-keräyksen järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhdessä Ylen Aamu-tv:n Yle Radio Suomen ja Radio Vegan kanssa. S-ryhmän ruokakaupat ovat keräyksen kumppaneita.

Keräys alkaa torstaina  23.11.2017  ja jatkuu aina jouluaattoon asti.

Keräystavoite on 2.1 miljoonaa euroa, jonka avulla jaetaan 70 euron arvoisia lahjakortteja 30 000 perheelle.

Haluatko lahjoittaa ja antaa Hyvän Joulumielen? Tee se täällä

Mä luulen, että sä et pysty ihan käsittämään, millaista mun elämä on, hän sanoo.

Se, että ei ole rahaa, tuntuu ihan joka päivä. Jos esimerkiksi kaverit lähtee koulun jälkeen kahville, mä keksin jonkun tekosyyn, miksi en mene mukaan. Tai jos lähden, niin otan vaan vettä tai teen. Kaupoilla mä voin notkua mukana, koska on kiva katsoa vaatteita, mutta en mä tietenkään osta mitään. Kotona mä kokoan Pinterestiin kuvia vaatteista, kengistä ja hiusmalleista. Tiedän ihan hyvin mikä mun tyyli olisi, jos voisin ostaa mitä haluaisin. Mutta nyt mä yritän vaan sinnitellä ja ajatella että ehkä sitten joskus, jos pääsen johonkin töihin.

Hän on 14-vuotias, tavallinen yläkoululainen Espoosta.

Köyhyys leimaa

Noin kymmenen prosenttia suomalaisista lapsista elää pienituloisessa perheessä. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaisella luokalla on pari oppilasta, joiden kotona taistellaan rahanpuutteen kanssa.

Hyvin toimeen tuleville köyhien perheiden arki ei välttämättä näy. Kaveriporukat jakautuvat helposti kiinnostusten ja harrastusten mukaan eikä oman lapsen porukoissa välttämättä ole ketään, jonka voisi tunnistaa vähävaraiseksi. Köyhyys myös halutaan peittää, koska se leimaa.

Vanhempainkokouksessa jokainen peilaa ehdotuksia omaan tilanteeseensa, eikä hyvätuloiselle välttämättä tule edes mieleen, että luokkaretki olisi jollekin perheelle kohtuuton kuluerä. Että kätevän tilisiirron sijaan joku oikeasti haluaa myydä vessapaperia. Koska vuokra on pakko saada maksettua, koska lapset tarvitsevat bussiliput, koska vanhimmalle on ostettava kengät ja koska ruokaan menee rahaa, vaikka kuinka etsisi tarjouksia.

Vähävaraisuus sulkee ulkopuolelle

Pienetkin lapset tunnistavat kenellä on usein uusia leluja ja leikkivät mielellään sellaisen kaverin kanssa, mutta vaatteet ja harrastukset eivät vielä erottele joukosta. Teini-ikäinen sen sijaan elää jo omaa arkeaan, jossa kaverisuhteet ja kuluttaminen ovat osa identiteetin rakentamista ja muovaavat käsitystä itsestä ja paikasta muiden joukossa. Nuorelle köyhyys tarkoittaa paljon muutakin kuin suoranaista rahanpuutetta.

Kun ei ole rahaa, joutuu vaan jäämään niin monesta jutusta pois. Aikaisemmin mä esim pelasin korista, mutta se oli pakko lopettaa. Se tuntuu aina tyhmältä, kun joku kysyy, että mitä sä harrastat. Sanon, että oon pelannut korista, mut nykyään vaan lenkkeilen, kun ei oikein aika riitä.

Oikeasti olen enimmäkseen kotona, katson telkkaria, pelaan tai luen, tai jos on tarvikkeita, niin leivon.

Joskus musta tuntuu, että mua pidetään ihan nössönä, joka ei ole kiinnostunut oikein mistään. Se harmittaa, etten voi olla sellainen kuin oikeasti olen. Mutta ei tälle tilanteelle, että ollaan kahdestaan ja että äiti sairastui, kukaan mitään voi. Täytyy vaan jaksaa ja yrittää auttaa sitä ja ajatella, että ehkä tää joskus vielä muuttuu, vaikka mä en tiedäkään, miten.

Lapsi tai nuori ei voi vaikuttaa perheen rahatilanteeseen, mutta moni heistä kantaa silti isoa huolta rahasta ja pärjäämisestä ja jopa syyllisyyttä omista kuluistaan. Pahimmillaan köyhyys rajaa myös tulevaisuuden suunnitelmia, koska lukio tai ammattikoulu maksaa – jopa useita tuhansia euroja.

Kakkosluokan kansalainen?

Köyhää on helppo neuvoa olemaan aktiivinen ja kekseliäs, esimerkiksi ostamaan paljon kerralla, keräämään sieniä ja marjoja tai etsimään pulloja roskiksista. Neuvojilta unohtuu, että paljon kerralla ostaminen edellyttää, että edes joskus lompakossa on rahaa ylimääräiseen. Sivusta katsoja ei välttämättä myöskään ymmärrä, miten paljon toimeentulohuolet vievät energiaa ja laskevat mielialaa. Pidemmällä aikavälillä ne voivat muuttaa myös käsitystä omasta osaamisesta ja pärjäämisestä, jopa itsestä ihmisenä ja kansalaisena.

Köyhyys on niin sanottu ilkeä ongelma, johon ei ole yhtä syytä eikä siksi myöskään helppoja ratkaisuja.  Silti sitä voi ehkäistä ja lievittää. Yhteiskunnan riittävä tuki, kaikille yhteiset peruspalvelut ja jokaisen ulottuvilla oleva koulutus ovat esimerkkejä keinoista, joilla köyhyyttä ja eriarvoisuuden kasvua voidaan vähentää.

Toinen asia, joka oleellisesti vaikuttaa köyhien perheiden elämään, on muiden ihmisten suhtautuminen. Köyhyys ei tarkoita, että ihminen on tyhmä tai laiska vaan että elämässä on tullut eteen vastoinkäymisiä kuten avioero, sairastuminen tai työttömyys.

Sellaista voi sattua kenelle tahansa.

 

infokuva

Teksti: Liisa Partio, johtava asiantuntija, kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Mitä mieltä sinä olet?